Soteuudistus tulee, oletko valmis? Osa 1: Hyvinvointialueiden hankinnat kunnilta

Soteuudistuksen valmistelu on parhaillaan käynnissä, ja kunnissa ja perustettavissa hyvinvointialueissa ratkaistaan toiminnan järjestämiseen tulevaisuudessa liittyviä kysymyksiä. Soteuudistus tavoittelee synergiaetuja, mutta johtaako hyvinvointialueiden perustaminen synergiaetujen menettämiseen kuntien nykyisin hoitamien tukipalvelujen pirstoutumisen myötä?

 

Soteuudistuksen taustalla on ajatus siitä, että suuremmalla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjällä on parempi mahdollisuus turvata toiminnan ja hallinnon tehokkuus. Uudistuksen myötä tapahtuu kuitenkin väistämättä paitsi pienempien yksikköjen yhdistymistä, myös suurempien hajoamista, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen osuus kunnista siirretään hyvinvointialueille. Tämä organisatorinen muutos vaikuttaa kuntien ja julkisten sotepalvelujen tuottajien toimintaan muun muassa siten, että kun kunnat ja hyvinvointialueet ovat erillisiä yksiköitä, kuuluvat niiden väliset hankinnat lähtökohtaisesti hankintalainsäädännön soveltamisalaan. Muutos nykytilaan, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymät ja kunnat voivat hankkia toisiltaan vapaasti, on valtava.

Kuntalain 126 §:n mukaan kunta ei voi itse tarjota palveluja markkinoilla vaan kyseisten palvelujen tarjoaminen on erotettava erillisen yhtiön toiminnaksi. Saman pykälän mukaan julkiseen tarjouskilpailuun osallistuminen on koulutusta ja opetusta koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta aina toimintaa markkinoilla. Näin ollen kunnat itse eivät voi osallistua esimerkiksi hyvinvointialueiden tarjouskilpailuihin. Tämä on nähty ongelmalliseksi esimerkiksi kuntien keskuskeittiöiden toiminnalle, sillä kun kunnat eivät voi itse osallistua hyvinvointialueiden kilpailutuksiin, soteuudistuksen toteutumisen jälkeen kuntien keskuskeittiöt eivät voi myydä ruokaa hyvinvointialueille kilpailutuksen perusteella ilman, että kunnat ovat yhtiöittäneet tämän toimintansa.

Kuntien tuottamien tukipalvelujen hankkimisen ongelma on tiedostettu myös lainsäätäjätasolla. Juuri lausuntokierroksella olleen soteuudistukseen liittyvän lainsäädännön muuttamista koskevan hallituksen esityksen luonnoksen mukaan kunnat voisivat tarjota tukipalveluita hyvinvointialueille yhtiöittämättä toimintaansa siirtymäkauden ajan eli vuoden 2023 loppuun asti, jos kunta on tuottanut niitä sosiaali- ja terveydenhuollolle ennen uudistuksen voimaantuloa. Siirtymäkauden aikana hyvinvointialueet voisivat hankkia näiltä kunnilta tukipalveluja hankintalain estämättä, mikäli hankinnan arvo ei ylitä EU-kynnysarvoa. Ehdotettua siirtymäsäännöstä on kuitenkin moitittu liian suppeaksi ja sen mukaista siirtymäaikaa liian lyhyeksi. Hallituksen esitysluonnoksesta annetuissa lausunnoissa on noussut esiin myös kysymys siitä, edellyttääkö tukipalvelujen tuottaminen yhtiöittämisvelvollisuudesta poikkeamisesta huolimatta markkinaperusteista hinnoittelua ja kirjanpidon eriyttämistä.

Kuntalain 127 §:ssä on lueteltu yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat poikkeukset. Eräs näistä poikkeuksista on se, että lain perusteella kunta voi nimenomaisesti tuottaa palveluja toiselle taholle tai osallistua tällaista toimintaa koskevaan tarjouskilpailuun. Mikäli edellä mainittu hallituksen esityksen luonnos etenee laiksi asti, olisi se tulkittava tällaiseksi laiksi, jonka perusteella kunta voi tuottaa palvelua. Todennäköisesti tukipalvelut olisi siis hinnoiteltava markkinaperusteisesti. Milloin esimerkiksi kunnan keskuskeittiö on toiminut omakustannushinnoittelulla, tulee hintoja silloin nostaa markkinahintoja vastaaviksi.

Jos esimerkiksi edellä mainittu hallituksen esityksen luonnos sinällään mahdollistaa tukipalvelujen tuottamisen markkinoilla, tulee myös huomioida, että kunnan tulee tällöin lisäksi eriyttää markkinoilla tapahtuvan toimintansa kirjanpito muun toimintansa kirjanpidosta kilpailulain 30 d §:n mukaisesti. Kirjanpidon eriyttäminen on verrattain yksinkertainen ja itsessään tehtävissä oleva toimenpide. Kuitenkin se lisää omalta osaltaan jo muutenkin mittavaa soteuudistuksen läpiviennin aiheuttamaa työtaakkaa kunnissa.

Riippumatta siitä, kuinka pitkän aikaa ja missä laajuudessa hyvinvointialueet voivat hankkia kuntien tarjoamia palveluita siirtymäkauden perusteella, kuntien ja hyvinvointialueiden on ennemmin tai myöhemmin löydettävä pitkän tähtäimen ratkaisu palvelutuotannon järjestämiseen.

Mikäli kunnat ja hyvinvointialueet haluavat tuottaa tukipalvelut keskitetysti yhdessä, yksi vaihtoehto on palvelujen siirtäminen hyvinvointialueen ja kunnan yhdessä omistaman yhtiön tuotettavaksi. Tällöin ratkaistaviksi tulevat usean omistajan sidosyksikön asemaan liittyvät rajoitteet sekä tietysti uuden yhtiön sidosyksikköaseman varmistaminen.

 

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa Mäkitalon hyvinvointialueiden ajankohtaisia haasteita käsittelevää blogisarjaa. Blogisarjamme seuraavat osat käsittelevät esteellisyyttä kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa, soteuudistuksen vaikutuksia sidosyksikkösuhteen perusteella tehtäviin hankintoihin ja uuden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain asettamia vaatimuksia sotepalveluiden hankinnalle. Seuraavat osat julkaistaan kotisivullamme ja viestimme uusista julkaisuista LinkedIn-kanavallamme. Kutsummekin sinut seuraamaan sivujamme!

Mikäli kohtaat työssäsi soteuudistuksen aiheuttamia haasteita tai työssäsi esiintyy tarpeita oikeudellisen neuvonnan näkökulmalle, julkisen sektorin asiantuntijamme keskustelevat aiheista mielellään lisää. Voit ottaa asiantuntijoihimme yhteyttä suoraan puhelimitse tai sähköpostitse.

Lisätietoa antaa