Mäkitalo seuraa: maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus

Nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia, joka on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien, on tarkoitus uudistaa kokonaisuudessaan. Ympäristöministeriö julkaisi syyskuun lopussa luonnoksen hallituksen esityksestä uudeksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi. Tämä laki korvaisi kokonaisuudessaan nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausuntoja 7.12.2021 asti. Lakimuutoksen on tarkoitus astua voimaan 1.1.2024.

Uusi kaavoitus- ja rakentamislaki on laaja kokonaisuus, joka tuo mukanaan lukuisia pienempiä ja suurempia muutoksia nykylainsäädäntöön. Olemme koonneet alle perustiedot niistä muutoksista, joita pidämme merkittävimpinä ja kiinnostavimpina.

Seuraamme tiiviisti lainvalmistelun etenemistä ja pidämme teidät ajan tasalla tilanteen kehittymisestä.

Viiden vuoden lakisääteinen vastuu rakentamiseen

Esitysluonnoksessa ehdotetaan lakisääteistä viiden vuoden vastuuaikaa rakentamisen laadusta. Laadulla tarkoitetaan rakennuskohteen toteuttamista sopimuksen, suunnitelmien, säädösten, määräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti. Vastuu poikkeaa merkittävästi nykyisistä yleisistä rakentamisen kotimaisista ja kansainvälisistä sopimusehdoista.

Virhevastuu käsittäisi vastuun korjata virhe tai korvata korjauskustannukset. Vastuu rakentamistyöstä kohdistuisi ehdotuksessa esiteltyyn päävastuulliseen toteuttajaan, joka lähtökohtaisesti olisi hankkeen pääurakoitsija. Myös rakennushankkeeseen ryhtyvä voi toimia päävastuullisena toteuttajana. Samankaltaista viiden vuoden virhevastuuta ehdotetaan myös suunnitteluun, jolloin vastuu kohdistuisi vastuulliseen suunnittelijaan.

Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa rakentamisen laatua säätämällä vastuu rakennustyön toteuttamisesta tai suunnittelusta sille taholle, jolla on parhaat edellytykset huolehtia siitä. Ehdotetun vastuun ennakoidaan johtavan lyhyellä aikavälillä rakennustyön kustannusten kasvuun, mutta vähentävän kustannuksia pidemmällä aikavälillä laadun parantuessa.

Vastuuajalla ei esitysluonnoksen mukaan katsota olevan vaikutusta esimerkiksi allianssimallin toteutukseen, missä osapuolet voivat sopimuksella jakaa lakisääteisen vastuun perusteella toteutuvia kustannuksia. Nähdäksemme roolitusten merkitys ja niistä sopiminen korostuu etenkin monimutkaisemmissa rakennushankkeissa.

Rakentamisen lupajärjestelmää koskevia muutoksia

Rakentamista koskevaan lupajärjestelmän ehdotetut muutokset mahdollistavat ensinnäkin, että rakentamisluvan hakija voisi päättää, annetaanko rakentamislupa yhtenä päätöksenä vai jaetaanko päätös kahdeksi erilliseksi päätökseksi. Mikäli rakentamispäätös annetaan kahtena päätöksenä, myöntäisi viranomainen ensin sijoittamisluvan, ja tämän jälkeen toteuttamisluvan. Sijoittamisluvassa arvioitaisiin hankkeen sallittavuutta rakennuspaikalle. Toteuttamisluvassa sen sijaan tulisi arvioitaviksi, täyttääkö rakennushanke siltä vaadittavat rakentamismääräykset, ja olisi siten ensisijaisesti hankkeen teknisiin vaatimuksiin keskittyvä lupa. Sijoittamisluvan eriyttämisellä itsenäiseksi lupapäätökseksi hakija voisi varmistaa, mahdollistaako esimerkiksi rakennuspaikan kaavoitustilanne hankkeen toteuttamisen ilman, että vielä tässä vaiheessa olisi tarpeen esittää hankkeen yksityiskohtaista teknistä suunnittelua.

Rakentamisen lupajärjestelmästä ehdotetaan myös poistettavaksi toimenpidelupa, minkä jälkeen kaikki luvanvaraiset toimenpiteet vaatisivat jatkossa rakentamisluvan. Rakentamisluvan lupakynnystä on samalla tarkoitus asettaa nykyistä toimenpidelupaa korkeammalle, joten kokonaisuutena katsottuna rakentamistoimenpiteiden lupakynnys nousisi.

Rakennusten vähähiilisyysvaatimus

Ympäristöministeriö ehdottaa esitysluonnoksessaan käyttöönotettavaksi uuden rakennuksen teknisen vaatimuksen, jonka mukaan kaikki rakennukset tulisi suunnitella ja rakentaa vähähiilisiksi. Uusille rakennuksille määriteltäisiin niiden käyttötarkoitukseen perustuvat hiilijalanjäljen raja-arvot, joita uusi rakennettava rakennus ei saisi ylittää. Rakennusvalvontaviranomainen arvioisi raja-arvojen alittumisen rakentamisluvan yhteydessä. Raja-arvot asetettaisiin valtioneuvoston asetuksella.

Rakennuksen vähähiilisyys tulisi raportoida rakennuksen hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen osoittavassa ilmastoselvityksessä. Rakennuksen hiilijalanjälki viittaa karkeasti rakennuksen negatiivisiin ilmastovaikutuksiin, ja hiilikädenjälki positiivisiin ilmastovaikutuksiin. Ilmastoselvitys edellytettäisiin esitettäväksi lähes kaikkien uusien tai laajamittaisesti korjattavien rakennusten rakentamislupien yhteydessä. Hiilijalanjäljen arvioinnissa käytettäisiin rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää, josta säädettäisiin ympäristöministeriön asetuksessa, ja arvioinnissa tulisi käyttää kansallisen päästötietokannan tietoja, jotta varmistetaan arvioinnin luotettavuus ja yhdenmukaisuus. Suomen ympäristökeskus ylläpitää kansallista päästötietokantaa.

Kaavoitusjärjestelmän muutokset

Lakiuudistuksen kantavana teemana oleva ilmastonmuutoksen hillintä näkyy myös kaavojen sisältöä koskevissa ehdotetuissa lainkohdissa. Ehdotettu laki asettaisi kaikkia kaavamuotoja ohjaavia ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevia vaatimuksia, joita olisivat muun muassa:

  • yhdyskuntarakenteen eheyttäminen,
  • olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntäminen,
  • vähähiilisen ja kestävän liikennejärjestelmän edistäminen,
  • edellytysten luominen uusiutuville ja vähähiilisille energiamuodoille, ja
  • ekologisten yhteyksien säilyttäminen.

Kaavoitusjärjestelmää koskevat muutokset kohdistuvat useaan kaavoitusjärjestelmän osa-alueeseen, mutta pääosin esimerkiksi yleis- ja asemakaava tulevat pysymään ennallaan. Mielenkiintoisia uudistusehdotuksia ovat esimerkiksi kaavatasojen kannalta se, että maakuntakaavan ohjausvaikutusta ehdotetaan rajattavaksi (eli käytännössä poistettavaksi muiden kuin tiettyjen määräysten osalta) ja toisaalta kaavavalitusten osalta se, että nykyisessä laissa olevan asemakaavaa koskevan valituksen kiireellisen käsittelyn ehdotetaan koskevan yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan merkittävien asemakaavojen lisäksi myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksen kannalta tärkeitä kaavoja.

Ehdotettu kaupunkiseutusuunnitelma olisi täysin uusi osa suunnittelujärjestelmää, ja siihen kohdistuisi useita laissa määriteltyjä laadullisia vaatimuksia. Kaupunkiseutusuunnitelmalla ei olisi oikeusvaikutuksia, mutta sen tarkoitus on lisätä kaupunkiseutujen suunnittelun toimivuutta ja sovittaa yhteen kaupunkiseutujen kehittämiselle olennaisia periaatteita. Kaupunkiseutusuunnitelma olisi lähtökohtaisesti pakollinen seitsemällä suurimmalla kaupunkiseudulla (Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kaupunkiseudut), mutta voisi tulla kuntien yhteisellä sopimuksella muuallekin. Ehdotus on saanut osakseen kritiikkiä, sillä sen tavoitetta ei ole koettu selkeäksi ja sen pelätään tuovan ylimääräisiä kuluja kunnille.

Rakennetun ympäristön digitaalinen rekisteri ja tietoalusta

Esitysluonnoksen mukaan tavoitteena on luoda rakennetun ympäristön ajantasainen tietojärjestelmä, joka olisi kansallisesti ja kansainvälisesti yhteensopiva, ja jota voitaisiin hyödyntää rakennuksen korjaus- ja muutostöissä. Rakennetun ympäristön tietojärjestelmään otettaisiin keskitetysti tiedot kaavoituksesta ja rakentamisen lupajärjestelmästä. Uusille rakennuksille tulisi digitaalinen ja koneluettava käyttö- ja huolto-ohje, jota rakennuksen omistajalla olisi velvollisuus päivittää.

Lisätietoa antaa